Suomi edelläkävijä wannabe-muusikoiden laatusertifioinnissa

Suomi ottaa kesäkuun alusta ensimmäisenä maailmassa käyttöön harrastelijamuusikoiden vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän. IVS-sertifioinnin (Itteki Vähä Soitellu) tarkoituksena on kansamme pohjatonta koulutus- ja viranomaisuskoa hyödyntäen standardoida kriteerit harrastelijamuusikkoudelle. Musiikkialan koulutus on työllisyystilanne huomioiden ylimitoitettu ja alan ennustettavuutta vaikeuttaa myös muusikoiden työllistyminen muiden kuin perinteisten koulutusväylien kautta. IVS-standardin tarkoitus on erottaa pätevät harrastelijamuusikot toisaalta vasten tahtoaan vajaatyöllistyneistä työtään polkuhintaan myyvistä ammattimuusikoista, toisaalta aivan totaalisen tumpeloista musiikinaiheuttajista.

IVS-sertifikaatin kriteerit on yksityiskohtaisesti suunniteltu ylintä musiikillista asiantuntemusta maassamme edustavassa Sibelius-Akatemiassa. Akatemia myös järjestää kokeet sertifikaattia haluaville. Sertifioimis- ja kerjäysvastaava Ursula Meloni kertoo: "Vaatimukset ovat tasapuoliset kaikille, musiikillinen substanssi ratkaisee riippumatta siitä onko tullut kerrottua Pörsänmäen mieslaulajien kakkosbassoissa ne mehevimmät puujalkavitsit jo 30 vuoden ajan vai ei. Koe on kaksiosainen, käytännön kokeessa hakijan tulee hallita kattavasti soittimensa perusohjelmistoa. Pianolla kyseeseen tulevat vaikkapa Für Elise tai Kissanpolkka, kitaralla Smoke on the Water tai Stairway to Heaven, tietysti poislukien mahdolliset hankalat kohdat kappaleiden keski- ja loppuvaiheilla. Teoriakoe on tarpeellinen, koska kentällä luullaan yleisesti että miinus kaksi on jokin sävellaji ja että tuoppi kuuluu laittaa pianon päälle."

Kokeen suorittaminen maksaa 300 euroa, mikä on onnenpotku Sibelius-Akatemialle yksityisen rahoituksen hankkimisvaikeuksissa. Ursula Melonin mukaan "koko yliopistorahoitus meinasi mennä reisille kun ei huomioitu sitä, että maassamme varakkuus ja kulttuurivihamielisyys yleensä asuvat samassa henkilössä eikä mesenaatteja tahtonut löytyä. 300 egeä on kuitenkin pikkusumma henkilölle, joka haluaa jonkinnäköisen muusikkostatuksen millä rehennellä baaritiskillä, mutta ei ole valmis ajallisiin uhrauksiin." Kortti myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan, jatkossa Sibelius-Akatemian lisäksi koe voidaan järjestää joissakin maakuntien musiikkiammattikorkeakouluista.

Muusikkojen liitto onkin ilmaissut huolensa siitä, että tiedotusvälineet ovat luoneet erheellistä kuvaa IVS-muusikoista, kyseessähän ei siis ole ammattistatus. Postia jakamasta tavoitettu helsinkiläinen musiikin maisteri Pera toteaa, että "alalla kun

on monenlaista yrittäjää niin kohta alkaa bändien alennusmyynti, aattele, kvartetti 200 euroa ja IVS-kortit kaikilla, eikö kuulosta hinta - laatusuhde kohtuulliselta? Toisaalta hyviä puolia kun ajattelee niin kyllähän se saattaa säästää ammattilaisia noloilta tilanteilta kun pikkutunneilla lavalle änkeää se ravintolanomistajan omasta mielestään paras kaveri ja haluaa laulaa niin tuohan se tiettyä turvallisuudentunnetta illan yhtyeelle jos sillä edes joku kortti on takeeksi taidoista."

Kicksbölen Työväen Soittokunnan 2. klarinetisti Reino Kixieland puhkuu intoa. Soittoporukan Reinolle 50-vuotislahjaksi keräämällä kolehdilla on hankittu junaliput ja hotellihuone Presidentistä, sillä klarinetisti on joulukuussa matkalla Helsinkiin IVS-kokeeseen. "Ennen vanhaan herrasväki hyvävelikerhoissaan osteli toisilleen kaiken maailman höpöhöpöneuvoksen titteleitä kovalla rahalla mutta nyt on saatu tavallisellekin rehelliselle työväensoittajalle sama mahdollisuus. Meidänkin pumpusta on jo melkein puolet ilmoittautunut opiston IVS-valmennuskurssille eikä kaikki halukkaat edes mahtuneet. Vaikka eihän sitä kortilla soiteta, sano."