Kauttaaltaan vaaleanpunertava liejukana on helppo tunnistaa. Tavallisen liejukanan lisäksi tavataan yleisesti suikaloitua alalajia (G.g.vulgaris intersectus), molemmat kasvavat tavallisesti noin 300-1000 g painoisiksi. Liejukana elää joitakin viikkoja, yleensä liian pitkään.
Liejukana pesii muovisessa, nelikulmiomaisessa korimaisessa pesässä, joka on usein rakennettu viileään allasmaiseen tilaan. Pesä sijaitsee huonon lentotaidon vuoksi melko matalalla, saalistajien ulottuvilla. Siksi liejukanapopulaation on eloon jäädäkseen täytynyt pystyä piilottamaan luontainen värinsä, makunsa ja hajunsa,
- liejukana vuoraakin pesänsä usein kelmeänoranssilla, elintarviketeollisuuden jätteistä muodostuvalla tympeäntuoksuisella liejulla. Liejusta huolimatta liejukana joutuu usein suurten nisäkkäiden kuten ihmisen (Homo sapiens) ravinnoksi. Ravintoketjussa on erikoinen piirre: ihmisen kanssa yleensä tiiviissä symbioosissa elävä koira (Canis familiaris) ei toistuvista kokeiluista huolimatta ole kiinnostunut liejukanaravinnosta, vaikka onkin muuten ruokavalioltaan avarakatseinen.
Tavataan hyvin yleisenä koko maassa ihmisasutuksen liepeillä, erityisesti ihmisen pystyttämien värikästä valoa tuottavien kirjain- tai kirjainyhdistelmätoteemien läheisyydessä. Liejukana on asettunut maahamme pysyvästi vasta aivan viime vuosikymmeninä, vaikka monet ovat erheellisesti pitäneetkin sitä osana ikiaikaista suomalaista kanalintukulttuuria. Tällä harhaluulolla on osin perusteltu toimenpiteitä, joilla liejukanan on annettu syrjäyttää vanhempi kanalintukanta lähes täysin. Tosiasiassa liejukana on vieraslaji, jonka tuomisesta maahamme mikään taho ei ole vielä ottanut selvää vastuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti